Tuliliskon poikasten kasvatus

Perusohje

Itse olen ollut sen verran onnekas, että omat tuliliskoni (Cynops orientalis) ovat ryhtyneet lisääntymään spontaanisti ilman mitään erityisiä toimenpiteitä. Mikäli eläimet eivät kuitenkaan innostu suvunjatkamisesta ja olet varma, että altaastasi löytyy kummankin sukupuolen edustajia, niiden talvehdittaminen (horrostaminen vedessä) voi antaa tarvittavan sysäyksen. Vedessä horrostamisesta ks. tarkemmin Joonas Gustafssonin artikkelista Salamanterit ja vesiliskot terraariossa, Herpetomania 2/95 s.33-37; tai netistä Joonaksen kotisivuilta www.sammakkolampi.net. Tuliliskoille hibernaatio ei ole välttämätön lisääntymisen kannalta, mutta auttaa laukaisemaan eläinten lisääntymisvietin. Riskittömämpänä vaihtoehtona esitän kevään simulointia valaistusoloja asteittain muuttamalla lyhyestä pitkään päivään. Allasta voi pitää "talven" ajan myös hieman tavallista viileämmässä, vedottomassa tilassa.

Jotta lisääntyminen sujuisi ongelmitta, altaassa pitää olla kasveja munimisalustana (taipuisat muovisetkin kelpaavat). Naaras munii kellertävät, sinapinsiemenen näköiset ja kokoiset munat yksitellen kasvien lehdille. Kasvit, joissa on munia, pitää siirtää omaan altaaseensa, sillä munat ja etenkin kuoriutuneet toukat menevät helposti muiden suihin. Uusia kasveja pitää laittaa poistettujen tilalle, koska muninta voi kestää monta viikkoa. Poikasaltaan vettä hapetetaan esim. tavallisen akvaarion ilmapumpun avulla. Vesi pidetään puhtaana vaihtamalla osa siitä tasaisin väliajoin. Lämmitintä ei kannata käyttää. Jos muninta kestää pitkään ja poikaset ovat kovin eri kokoisia, ne kannattaa laittaa useampaan altaaseen koon mukaan, jotta pienimmät eivät joutuisi syödyiksi.

Hankalin vaihe poikasten kasvatuksessa on pienten nuijapäiden ruokkiminen ja ylipäätään pitäminen hengissä. Poikasia kuolee tässä vaiheessa tyypillisesti paljon. Sopivaa ravintoa ovat pienikokoiset, mielellään elävät ja liikkuvat, ruokaeläimet. Itse olen suosinut artemiaa (pieniä planktonrapuja), jota kasvatetaan suolavedessä. Munia, ohjeet ja sopivan siivilän saat akvaariokaupasta. Monipuolisuuden takaamiseksi myös kaikkea muuta pientä eläinperäistä kannattaa kokeilla, kuten kuivattua hyttysentoukkaa murennettuna tai erilaisia akvaariokalojen poikasille tarkoitettuja ruokia. Kun eläimet kasvavat tarpeeksi suuriksi, niitä voi varovasti alkaa ruokkia aikuisten ruoalla, esim. pakastetuilla verimadoilla.

Viimeistään silloin, kun poikaset ryhtyvät kellumaan pinnan tuntumassa ja jalat ovat kasvaneet, niille pitää järjestää maata. Korkkilautta riittää hyvin tarkoitukseen. Poikasten ulkokidukset surkastuvat ja ne alkavat hengittää keuhkoilla. Tuliliskot nousevat maalle ja viihtyvät pääsääntöisesti siellä useita kuukausia. Silloin niitä pitää ruokkia yksitellen atuloilla (leveäkärkiset pinsetit).

Tässä vaiheessa tuliliskot ovat jo pieniä aikuisia, joilla on kevyt ruumis ja jaloissa paljon voimaa. Ne voivatkin olla varsin taidokkaita kiipeämään pitkin lasia, joten altaan kattamiseen pitää kiinnittää erityistä huomiota, ilmanvaihtoa unohtamatta. Pieninkin aukko reunan tuntumassa riittää pakotieksi näille ammattikarkureille. Jos niiden iho pääsee karkuteillä kuivumaan liikaa, ne kuolevat.

Tuliliskon poikasten kasvattaminen on pitkä, mutta mielenkiintoinen prosessi. Niiden saattaminen luovutuskokoisiksi voi viedä hyvinkin vuoden päivät. Onnea matkaan!

Jouni Paakkinen

Julkaistu Herpetomania-lehden 4/2000 Postilaatikko-palstalla.

Takaisin Jounin vesiliskosivulle